Oulun perinteikäs kestävyyskisa pelattiin lauantaina 12.05. Neljän kuukauden odotuksen jälkeen viimeinen viikko meni levottomissa tunnelmissa Forecan saittia refreshaillen. Sääennusteet sahasivat järkyttävän ja toivottoman välillä, mutta pelipäivän aamuna tilanne ei näyttänyt pahalta. Kunnes todellisuus iski vasten kasvoja.
Heräilin 3,5 tunnin unien jälkeen yöllä ennen neljää. Tuimat aamukahvit sekä tukevasti safkaa naamariin ja pikainen siirtymä pelipaikoille. Pelaajapalaverin aikana vesisade voimistui ja kehitys jatkui samaan suuntaan aivan liian pitkään. Onneksi hankin kunnollisen sateenvarjon muutamaa päivää aiemmin, muutoin elo olisi ollut kovin ynseää. Kisan käynnistyttyä sivuseikkoja ei ehtinyt enää harmitella, vaan focus siirtyi tärkeämpiin asioihin. Heti alkuun tuli toki otettua pari bogia, koska lähdin liikkeelle fiksusti ilman lämmittelyä. Siinä vaiheessa yötä tuntui paljon miellyttävämmältä seisoskella rauhassa amerikanvarjon suojassa.
Huhtikuun 28.pv pelattiin Toppilassa kisat mallia “Tarkkuus kunniaan”. Rata oli poikkeuksellinen: vain 9 väylää, mutta niiden keskipituus hurjat 273m. Hyvin erikoista ja fyysisesti raskasta, kun pitää koko ajan tempoa täysillä. Tämä oli minulle vuoden ensimmäinen kisa ja fiilis oli etukäteen aivan katossa. Hyvän aamiaisen jälkeen saavuin kunnian kentille klo 8:15 ja taisinpa olla ensimmäisenä paikalla. Harmillisesti tunsin jo muutaman draivin jälkeen vasemman sisäreiden kipeytyvän taas. Kisan jälkeen pitää lepuuttaa jalkoja ja säätää tekniikkaa. Sekin varmasti auttaa kun pystyy taas pelaamaan kunnollisilla kengillä ja enimmäkseen kuivalla alustalla.
Ehdin vetää hyvät alkulämmöt ja tsekata pari väylää ennen kisaa. Puttia olisi voinut hangata enemmänkin, mutta tuli jo kiire kisakeskukselle. Oma heittueeni starttasi mukavasti väylältä 1. Pientä täpinää oli havaittavissa, mutta rutiini löytyi nopeasti. Peli ei kuitenkaan kulkenut, yhtään. Pari heikkoa draivia, pitkä putti ohi ja bogi. 2. väylällä lähestyin liian varovasti ja jouduin puttaamaan väliaikaisen veden takaa aivan liian kaukaa. 3. väylällä avasin ok, mutta kiekko jäi suoraan leveän puun taa. Annukka korkealle, stallasi ja tuli suoraan alas. Seuraava heitto kenttään ja lähestyminen lyhyeksi. Harmistuneena lähdin yrittämään kunnianhimoista puttia kovaan vastatuuleen, vaikka meri oli suoraan korin takana. Tähtäsin alarautaan, mutta tuuli nosti silti kiekon yli ja kauas meni. Lumiukko, perrr…
“It’s not every day that you start a business and quickly decide to say “no” to 70 percent of your potential customers. In retrospect, this turned out to be 4ormat’s secret weapon.”
“Supporting variants of IE can easily increase design work by 30% to 100%, but complex features can easily double (or even triple) development time.”
“Nothing has more potential to ruin your day like a bug report that contains “only in IE”. IE bugs tend to have an unquantifiable X-factor. Fixes are just as likely to take 5 minutes as 5 days…”
“We’ve made many new advancements throughout Disc Golf history. This one is a milestone. Our new Blizzard technology incorporates thousands of microbubbles into our durable Champion plastic. This results in high speed, premium plastic drivers in weights all the way down to 130 grams!”
Tämä uutuusmateriaali herätti etukäteen lähinnä skeptisiä ajatuksia, mutta pitihän se testata kun luvattiin kuu taivaalta. Hankin PG:ltä Bossia ja Wraithia 139g painoisena, eli naurettavan kevyenä. Tuntui ihan hassulta kädessä, mutta kyllähän ne pirulaiset tykkäs lentää. En ole ehkä koskaan heittänyt moisia siivuja ja tämä tapahtui vielä talviolosuhteissa, epämääräisillä vauhtiaskelilla. Eihän nuo ihan yleisdraiveriksi taida soveltua ainakaan Toppilan tuulissa, mutta voisin kuvitella heittäväni monessa tilanteessa. Vaikka enemmän Discraftin miehiä olenkin, niin on pakko nostaa proverbiaalista hattua Innovalle, hienoa tuotekehitystä.
Oulussa on pidellyt monta päivää putkeen aivan upeaa keliä. Aurinko paistaa ja päivisin lämpötila pyörii lähes nollan tietämillä laskien taas illemmalla kovasti pakkaselle. Vietin viikonloppuna kumpanakin päivänä reilun neljä tuntia friballa ja homma maistui taas niin makoisalta!
Sunnuntaina nähtiin sellainenkin ihme, että Toppilassa oli tyyntä. Lauantain lämpimän päivän ja kovan yöpakkasen jälkeen hangen pinta oli paikoitellen jäätynyt hyvinkin kovaksi. Kiekot skippailivat nätisti joka paikassa jääden pääasiallisesti pinnalle. Uskaltauduin jopa kokeilemaan yhtä kiekkoa ilman merkkinarua ja heti tuli 15m lisää mittaa heittoon. Aika kovat kiksit moisesta sai kun on koko talven heittänyt paikaltaan onnetonta nysää.
Heitin sitten sillä samalla Valkyriellä käytännössä kaikki draivit, kunnes toisen kierroksen loppupuolella hukkasin kiekon. Tietysti. Yksi draivi suuntautui epätasaisella alustalla ylös ja lötä sukelsi pommikulmassa metsään. Jep jep. Vaan jäipä hienot fiilikset viikonlopusta ja nyt ovat tietysti pelihimotkin sen mukaiset. Varma kevään merkki. =) Tästä se taas lähtee ja kesää kohti vauhti vaan kiihtyy!
Ulkoilut ovat olleet todella vähissä viime viikkoina hirmupakkasten vuoksi. Nyt saatiin hetken helpotus tilanteeseen kun sää lauhtui ja perjantaina pääsin jopa käymään juoksulenkillä lähes nollakelissä. Lauantaille bookattiin kavereiden kanssa pitkästä aikaa pari kiessiä fribaa. Kympin jälkeen liikenteeseen ja Hiirosen WG-radalle.
Koskin edellisen kerran kiekkoihin kolme viikkoa aiemmin. Mahtoiko näkyä pelissä? No kyllä vaan. Tuntuma oli aivan hukassa ja heitot menivät ihan mihinsattuu. Kiessin alkuun neljälle väylälle kolme bogia ja yksi lumiukko. Eipä tuosta silti viitsinyt närkästyä ja tovin päästä heittokin alkoi kulkea paremmin. Putti oli koko päivän melko solidia. Masalla kävi kiva munkki ja mies pisteli (taas) holarin: WG5 väylällä P2 liiteli komeesti isolla hyssellä keskelle ketjuja! Voittajan poseeraus.
Toinen kierros pelattiin parigolffia, mikä on tunnetusti pirun kivaa puuhaa. Jossain vaiheessa vaan tein sen perinteisen talvimokan, eli draivasin hangessa paikallaan, tukijalka ei päässyt kääntymään ja polvi vääntyi. Pelkkä käveleminen oli lopussa pikkaisen kivuliasta. Nyt pitää ottaa lepoa ja muistaa ensi kerralla olla varovainen, keskittyy vaikka heittämään pelkkää forea. Jokatapauksessa kiva sessio: paras tapa viettää neljä tuntia leppoisana talvipäivänä.
Eräänä taannoisena pakkaspäivänä päätin juoksulenkin korvikkeeksi poljeskella vähän kuntopyörää. Perus-iltapäivä kun oli niin lapset touhusivat tietysti jaloissa. Ei siis viitsinyt pistää kankaalle pyörimään mitään Spartacus-tyyppistä matskua, jossa lentää irtoraajoja ja muuta mukavaa. Tässä tilanteessa sattui silmään hyllyssä vuosia koskemattomana makoillut dvd-boksi: MacGyver season 1. Kah, tämähän passaa!
Randomilla levyä soittimeen ja jakso pyörimään. Pikkaisen olikin muuten ikääntyneen näköistä matskua, äärimmäisen epä-hoodee. Onneksi se vaan korostaa nostalgiabonuksia. Nykypäivän (laatudraama-) mittapuulla katasteltuna oli käsikirjoituskin melko heppoinen. Mutta. Voi hitto miten kivaa kamaa. Ihanan naiivia ja idealistista: pahikset ovat ilkeitä ja Mac pelastaa. Eipä oo nykyään lapsille tarjolla tällaisia roolimalleja. Ei tarvi kummastella miksi nykyteinit ovat hunningolla. Itsehän fanitin pentuna Ihmemiestä aivan täysillä ja taidankin nyt jatkaa samalla linjalla. Toinen tuotantokausi tuli tänään postissa.
Jälleen on aika ruotia kuluneen vuoden musiikkitarjonta ja nimetä onnistuneimmat. Tällä kertaa lista näyttää jakautuvan melkein tasan odotettujen ja odottamattomien tapausten suhteen. Vanhat suosikit eivät olleet aivan parhaassa terässään ja listalle nousi monia yllättäviä artisteja. Mielenkiintoinen vuosi takana. Tässä kärki:
“…Bode evidences this pure love of the sport. He talks about his runs the way you speak of that shot on the golf course. You’re never gonna play in the PGA but that doesn’t mean you don’t love the game. And if you’re playing more for the bet, the gambling, than the shot, shame on you, because hitting a prefect golf shot is one of the great joys of life, just like the crack of the bat when you hit a baseball perfectly. It’s the essence of life. That’s what we like best, that’s what we live for, these tiny little moments when everything aligns, when a normally imperfect life becomes opposite.”
Heräilin 3,5 tunnin unien jälkeen yöllä ennen neljää. Tuimat aamukahvit sekä tukevasti safkaa naamariin ja pikainen siirtymä pelipaikoille. Pelaajapalaverin aikana vesisade voimistui ja kehitys jatkui samaan suuntaan aivan liian pitkään. Onneksi hankin kunnollisen sateenvarjon muutamaa päivää aiemmin, muutoin elo olisi ollut kovin ynseää. Kisan käynnistyttyä sivuseikkoja ei ehtinyt enää harmitella, vaan focus siirtyi tärkeämpiin asioihin. Heti alkuun tuli toki otettua pari bogia, koska lähdin liikkeelle fiksusti ilman lämmittelyä. Siinä vaiheessa yötä tuntui paljon miellyttävämmältä seisoskella rauhassa amerikanvarjon suojassa.
Kiessin alkuun neljälle väylälle kolme bogia ja yksi lumiukko. Eipä tuosta silti viitsinyt närkästyä ja tovin päästä heittokin alkoi kulkea paremmin. Putti oli koko päivän melko solidia. Masalla kävi kiva munkki ja mies pisteli (taas) holarin: WG5 väylällä P2 liiteli komeesti isolla hyssellä keskelle ketjuja! 
Pelkkä käveleminen oli lopussa pikkaisen kivuliasta. Nyt pitää ottaa lepoa ja muistaa ensi kerralla olla varovainen, keskittyy vaikka heittämään pelkkää forea. Jokatapauksessa kiva sessio: paras tapa viettää neljä tuntia leppoisana talvipäivänä.
Eräänä taannoisena pakkaspäivänä päätin juoksulenkin korvikkeeksi poljeskella vähän kuntopyörää. Perus-iltapäivä kun oli niin lapset touhusivat tietysti jaloissa. Ei siis viitsinyt pistää kankaalle pyörimään mitään Spartacus-tyyppistä matskua, jossa lentää irtoraajoja ja muuta mukavaa. Tässä tilanteessa sattui silmään hyllyssä vuosia koskemattomana makoillut dvd-boksi: MacGyver season 1. Kah, tämähän passaa!
